Tuliko mätkyjä?

Loppuvuoden varma puheenaihe on verotus; mätkyt tai jouluraha. Monille on täysin utopiaa, minkä takia itselle kävi niin kuin kävi. ”Miksi minua rangaistiin?” tai ”olinpa tänä vuonna onnekas”. Kumpikaan väite ei perustu todellisuuteen.

Tässä postauksessa vähän alustusta verotuksen toimittamiseen. Tämä on siis ”raakaversio” siitä, miten meidän verotustamme käsitellään.

TULOTIEDOT KERÄTÄÄN

Nykyään asiakkaan tarvitsee enää kovin vähän tietoja ilmoittaa itse verottajalle. Sen sijaan tiedot siirtyvät koneellisesti viranomaiselta toiselle.

• Kela ilmoittaa maksamansa etuudet; päivärahat, kotihoidontuet, opintorahat, eläkkeet jne.

• Työnantaja ilmoittaa (jos on lainkuuliainen) palkat ja sovitusti myös vähennyksenä työntekijän maksamat työttömyyskassojen jäsenmaksut

• Eläkelaitokset ilmoittavat maksamansa eläkkeet

• Pankit ilmoittavat maksetut lainankorot 

• Arvopaperinkaupan välittäjät ilmoittavat kaupat ja niistä syntyneet voitot ja tuotot

VÄHENNYKSET LASKETAAN JA KERÄTÄÄN

Monet vähennyksetkin tulevat verotukseen automaattisesti

Edellä jo mainitsinkin, että työnantaja ilmoittaa työntekijän maksamat jäsenmaksut, jos niin on sovittu ja pankit ilmoittavat vähennyksenä esim. asuntolainojen korot

Osa vähennyksistä on automaattisia, esim. tulonhankkimisvähennys, eläketulovähennys jne.

Myös verokorttilaskennasta siirtyy tietoja suoraan lopulliseen verotukseen.

VEROT LASKETAAN

Karkeasti ottaen verottaja siis laskee yhteen kaikki sinun tulosi ja ne vähennykset, jotka lasketaan verotettavasta tulosta.

Lopputuloksesta lasketaan sinulle määrättävä vero. Sekä valtion- että kunnallisvero. Osa vähennyksistä on sellaisia, että ne vähennetään lopullisesta veron määrästä.

ENNAKOT HUOMIOIDAAN

Nyt tullaankin siihen kaikkein hankalammin ymmärrettävään kohtaan.

Siitä verosta, mikä sinun maksettavaksesi on laskettu, vähennetään SE VERO, MINKÄ OLET ENNAKKOON MAKSANUT.

Jos olet palkansaaja, työnantaja on vähentänyt jokaisesta palkastasi verokortin määräämän ENNAKONPIDÄTYKSEN. Samoin eläkeläisellä. Kela pidättää etuuksista joko verokortin mukaisesti tai lainmääräämän prosentin verran.

Jos taas olet yrittäjä, olet saanut verotoimistosta sinulle määrätyt ENNAKOT.

Kun verojesi määrästä on vähennetty vuoden aikana ennakkoon pidätetty tai maksettu vero, tullaan lopputulokseen. Jos ennakko ei riitä, saat "MÄTKYJÄ", mutta jos oletkin maksanut ennakkoon liian paljon, pääsetkin ostelemaan joululahjoja, eli saat PALAUTUSTA.

MIKSI SILTI?

Miksi verotus ei sitten täsmää?

-         -  jos tulosi onkin isommat, kuin mitä verokortille (tai ennakoihin) on arvioitu

-         -  jos vähennykset ovatkin muuttuneet? Esim. Jos olet vaihtanut työpaikkaa ja verokorttia laskettaessa on huomioitu paljon matkakuluja, joita ei sitten lopullisessa verotuksessa tulekaan. Tämä tietää lisälaskua. 

Miten pitäisi toimia, että verotus täsmäisi?

Jos et halua lisämaksuja etkä palautusta, sinun pitäisi olla tarkkana, kun saat verokortin tai tiedon ennakonpidätyksestäsi. Tarkista, että tulot on arvioitu oikein.

Tarkista myös vähennysten määrä; onko esim. matkakulut edelleen samat kuin viime vuonna, entä lainan korot?

Yrittäjän pitää tarkistaa ennakot, vastaako laskelmat todellisuutta tänä vuonna.

Jos huomaat ennakonpidätyksessä eroa, soita verotoimistoon ja lasketa uusi verokortti. Sen voi tehdä itsekin ja myös myöhemmin pitkin vuotta.

Oma-aloitteisuuttasi siis tarvitaan joka tapauksessa. Kuluvalta vuodelta pitää tarkkailla verokortin tietoja ja ennakonpidätystä, sillä ne vaikuttavat seuraavaksi laskettavaan verotukseen. Kun saat lopullisen verotuksen tiedot, tarkista, että ne ovat oikein. Jo valmistuneestakin verotuksesta sinulla on oikeus vaatia oikaisua, jos havaitset siellä virheitä.

Onkohan tästä kuvasta enemmän haittaa kuin hyötyä?    Mervi

Yksinkertainen harrastajan kirjanpito

Vaikka olen aikoinaan suorittanut merkonomin tutkinnon, en selviäisi oman yritykseni kirjanpidosta. Olen sitä mieltä, että ilman kirjanpidon kohtuuhyviä taitoja käsityöyrittäjän kannattaa hankkia hyvä kirjanpitäjä. Jos et hallitse arvonlisäveroon liittyviä kiemuroita, ei kannattane tuhlata ruutia talousasioihin, vaan keskittyä siihen mitä osaa, eli käsitöitten tekemiseen.

Ilman vankkaa osaamista saatat tehdä itsellesi vahinkoa virheillä kirjanpidossa. Asiantuntija tietää, miten kannattaa toimia. Toki tällekin "käsityölle" on hintansa ja se on pois omasta kukkarosta. Tämän sanon siis yrittäjälle.

MUISTIINPANOT

Sensijaan kun käsitöitä harrastava myy käsitöitään silloin tällöin satunnaisesti, hänen kirjanpidokseen riittää yksinkertaiset muistiinpanot vaikka ruutuvihkoon. Tämän minäkin osaan.

Ensin siis vihkon ostoon. En valitse tällaista, mistä sivut saattavat lähteä irti

Ihan tavallinen ruutuvihko riittää, pienikin:

Yhdelle sivulle kirjaan kaikki tämän vuoden tulot:

Toiselle sivulle saman vuoden menot:

Kirjanpitoalusta näyttää siis tältä:

Sitten ei kun täyttämään:
On ostettu lankoja ja puikot ja vielä ohjeet sukan kutomiseksi. Torimaksunkin saa vähentää.

Valmiit sukat tekivät kauppansa ja niiden myynti kirjataan tuloksi:

Jos tässä olisi kaikki vuoden tapahtumat, suoritetaan yksinkertainen vähennyslasku:

Vuoden tulos on siinä.

Näin yksinkertaista se on. Jos sivuja tulee enemmän, ne numeroidaan juoksevasti 1,2,3,... Kuitit laitetaan talteen ja säilytetään tämän kirjanpidon yhteydessä.

Jottei tule väärinkäsityksiä, kerron, että minä olen liikkeenharjoittaja ja arvonlisäverovelvollinen, joten tämä esimerkki on kuvitteellinen. Minun firmani kirjanpidoksi ei tämä riitä. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu - tällaisesta olen kuitenkin aloittanut joitain vuosia sitten.

Mervi

Virkamiesslangista kansankielelle

Tässä postauksessa ei ole varsinaista asia-asiaa. Kunhan höpöttelen.

Olen hyvin jalat maassa- tyyppi ja vaikka nautinkin kauniista ja virheettömästä kielestä, puhekieleni on paitsi murretta (uuskaupunklainen puhu lyhyest, jättä viimäse kirjame pois) myös nopeatempoista, mutta kuitenkin yksinkertaista. Toki joskus jotain juuri oppimaani sivistyssanaa saatan harjoitella käyttämään, mutta en pyri puhumaan yhtään sen hienommasti kuin mitä muutenkin olen.

Kuulovammaisten perheessä olen oppinut artikuloimaan selkeästi ja itsekin hiukan huonokuuloisena kaipaan nähdä puhujan kasvot, jotta kuulen paremmin.

Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa. Vaan siitä, miten virkamiesten kieli poikkeaa tavallisesta.
Tässä yhteydessä voin mainita, että meidän perheessä on kaksi verottajaa, minun, entisen lisäksi. Tarkistutan jokaikisen verotustekstin miehelläni, varmistaakseni asioiden oikeaoppisuuden.

Mutta kun hän lähettää minulle jonkun tekstin, joudun sitä retusoimaan. Ei siksi, ettei asia olisi oikein, tottakai on - mutta se kieli...! Voin tasan kuvitella minkälaisia verotuspäätöksiä tämä osaa vääntää pykälistä ja perusteluista. Mutta kun minä tähän blogiin kirjoitan, haluan, että teksti on yksinkertaista - vailla virkamiesslangia tai vaikeasti ymmärrettäviä sanoja.

Vaikka kuinka olisi hyvä tavoite, aina ei onnistu - ei edes joka kerta! (En nyt millään muista mikä tv-hahmo se oli kun noin sanoi) Sain tästä muistutuksen, kun käytin sanaa "liikevaihto" selittämättä, mikä se on. Saatte siis huomauttaa joka kerta, jos tekstini ei ole ymmärrettävää.

Jos verotusasiantuntija kirjoittaa ohjetta, siinä on heti sellainen hmmm....."vaativa" ote. Tiukkaa tekstiä: Pitää. On velvollisuus. Lain mukaan täytyy. Ei saa.

Tiedättehän, asian voi sanoa monella tapaa, vaikka ajatus on sama.

Mervi

Milloin tarvitsen y-tunnuksen?

Vuonna 2001 aiemmin käytössä ollut ly-tunnus poistui käytöstä ja tilalle tuli y-tunnus. Se on ikäänkuin yrityksen "henkilötunnus".  Tunnukset voi kuka tahansa nähdä julkisesta yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ) joka on sekä verohallinnon että patentti- ja rekisterihallituksen yhteinen järjestelmä. Tässä linkki hakupalveluun. Sivuilta saat myös lisätietoja asiasta.

Aiemmin kirjoitin, että käsitöitään voi myydä ilman y-tunnusta. Mutta milloin y-tunnus sitten tarvitaan?

- Jokainen tosissaan yrittäjäksi ryhtyvä varmasti haluaa yrittäjä-statuksen ja hankkii y-tunnuksen. Lähinnä satunnaisesti palkka- ja eläketulon lisäksi ansioita hankkivat toimivat ilman sitä.

- Y-tunnus on välttämätön ainakin siinä vaiheessa, kun yrittäjä on arvonlisäverovelvollinen. Tämä siis viimeistään silloin, kun liikevaihto ylittää 8500 euroa vuodessa, mutta jo aiemminkin, jos yrittäjä hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi.

- Jos yrittäjällä on kiinteä toimipaikka, hänen on ilmoitettava yrityksensä kaupparekisteriin ja silloin hänelle määrätään y-tunnus.

- Kun yrittäjä hakeutuu ennakkoperintärekisteriin, hänelle annetaan y-tunnus. Mikä on ennakkoperintärekisteri ja mihin sitä tarvitaan - siitä myöhemmin.

- Monissa käytännön toimissa tarvitaan y-tunnusta. Esim. kun ostat tukkuliikkeestä, se saattaa edellyttää y-tunnusta.

Voiko y-tunnuksesta olla jotain haittaa? Pelkkää y-tunnusta sinulle ei annetakaan, vaan se liittyy aina em. rekistereihin. Y-tunnus sinällään ei hankaloita elämääsi tai evää sinulta mitään. Lähinnä mieleen tulee työttömyyspäiväraha. Sen saamisessa esim. ennakkoperintärekisteriin kuuluminen saattaa aiheuttaa hankaluutta. Mutta sehän taas ei ole verotusasia, enkä tiedä siitä muuta kuin mitä Kelan sinänsä laajasta ohjeesta selviää.

Se, että yrittäjällä - tai käsityöharrastajalla - on y-tunnus, ei ole mikään tae siitä, että hän maksaa veronsa. Tai siitä, että hän ilmoittaa tulonsa verottajalle. Tai edes siitä, että yrityksellä on toimintaa. Nimittäin kerran annettu y-tunnus säilyy loppuelämän.

Mervi

Harrastaja ja yrittäjä samanveroisia?

Aiemmassa kirjoituksessani kerroin, että et tarvitse firmaa tai edes y-tunnusta saadaksesi myydä käsitöitäsi. Tästä asiasta tuli myös lukijalta kommentti. Nyt sekin tuli oikein käytännössä varmistettua. Lähetin sähköpostia Suomen Kädentaidot- messujen asiakaspalveluun.

Sain paluupostissa vastauksen. Noilla suurilla käsityömessuilla voi myydä joko yrittäjänä tai yksityishenkilönä. Eli ei siellä ainakaan vaadita y-tunnusta.

Olisi hauska kuulla - tai siis lukea - suhtaudutko erilailla myyjään, jolla on iso yritys takana, tai pienyrittäjään tai tavalliseen "sukankutojamummoon".

Mervi

Millainen yrittäjä?

Samalla lailla kuin pankit ja monet muutkin instanssit, myös verottaja jakaa verovelvolliset HENKILÖASIAKKAISIIN ja YRITYSASIAKKAISIIN.

Henkilöasiakkaita ovat palkansaajat, eläkeläiset, työttömät jne...

Yritysasiakkaista käytetään myös nimitystä ELINKEINONHARJOITTAJAT
Elinkeinonharjoittajat eli yrittäjät voidaan jakaa kahteen ryhmään:
- ammatinharjoittajat
- liikkeenharjoittajat

Ammatinharjoittaja myy palvelujaan. Hänen toimintansa perustuu ammattitaitoonsa, eikä hän myy kuin vain vähäisessä määrin palveluihin liittyviä tuotteita. Ammatinharjoittajia ovat esim. muurari, parturi, suutari, automekaanikko jne...

Liikkeenharjoittaja myy tuotteita, ja hänellä on usein erillinen liiketila.
Minä olen liikkeenharjoittaja. Valmistan käsityötuotteita, joita myyn omassa putiikissani. Mutta vaikka minulla ei olisi liiketilaa, olen liikkeenharjoittaja, jos kuitenkin myyn tuotteita. Markkinoita kiertävä käsitöitään myyvä yrittäjä on liikkeenharjoittaja.

Tämä jako ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, mutta ei hätää... verotuksen kannalta ei ole kovin merkittävää, kutsuuko itseään ammatin- vai liikkeenharjoittajaksi. Tämä jako on kuitenkin pohjana seuraavaksi tarkastelemillemme asioille.

Lähdemme liikkeelle näistä yksityisyrittäjän toimintatavoista ja unohdamme tässä vaiheessa yhtiömuotoiset yrittäjät, osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset jne..

Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta kertaus on opintojen äiti

Ja vielä kertauksena. Vaikka et olisi yrittäjä, mutta myyt käsitöitäsi, olet niiden tulosta verovelvollinen. Kuten huomaat, että toistan tätä tosiasiaa (varmaan kyllästymiseen asti) koska se jos mikä aiheuttaa epätietoisuutta ja väärää informaatiota.

Mervi

Käsityötuotteiden myymisestä

Kovin moni haluaisi saada käsitöitänsä myydyksi. Nykyään mahdollisuuksia onkin paljon. Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, senkun ottaa kuvat tuotteistaan ja laittaa nettiin myyntiin. Ei tarvitse irtisanoutua työpaikastaan alkaakseen yrittäjäksi, kun voi ensin "testata" tuotteittensa menekkiä.

Kuka saa myydä käsitöitä?

Kuka vaan.

Ei sinulla tarvitse olla firmaa, ei edes y-tunnusta tai toiminimeä myydäksesi käsitöitä harrastusmielessä. On aivan toinen asia, jos alat "kunnolla" tehdä bisnestä ja tarkoituksesi on elättää itsesi käsitöitä tekemällä. Siihen tulemme myöhemmin.

Voit mennä torille, myyjäisiin tai vaikka maantien levähdyspaikalle pystyttäisit kojun. Voit perustaa oman facebook-sivun myyntiä varten. Tai blogin, jossa esittelet käsitöitäsi. Tai verkkokaupan. Tai myydä yhteisellä myyntisivustolla toisten käsityöharrastajien kanssa. Koska tämän blogin päätarkoitus on keskittyä verotusasioihin, en ota kantaa erilaisiin myyntipaikkoihin. Jokainen etsiköön itselleen sopivimman, oli se sitten netin etsy tai kadunkulma.

Lisäys 22.6.2015: Lähetin sähköpostia Suomen Kädentaidot -messuille ja kysyin, edellytetäänkö heidän myyjiltään y-tunnusta. Sain vastaukseksi (mikä kyllä ilmenee ilmoittautumislomakkeestakin) että ei edellytetä. Näille isoille messuille saa siis mennä myymään harrastajakäsityöläinenkin, vaikka ei olisi y-tunnusta. 

Muutama sananen kuitenkin kirpputorista. Kirpputori on käytettyjen tavaroiden myyntipaikka. Kirpputori ei ole uusien käsitöiden myyntiin tarkoitettu. Mikään laki sitä ei kiellä, mutta sydämestäni toivoisin, että jokainen käsityöläinen arvostaisi omia tuotoksiaan sen verran, ettei alentuisi niitä käytetyn tavaran joukossa myymään.

Varsinainen kirpputorimyynti on verovapaata. Tavanomaista käytettyä kodin irtaimistoa voi myydä verovapaasti, kunhan sen voitto jää alle 5000 euroa vuodessa. Harvoinpa käytetystä tavarasta voittoa kertyy. Sensijaan, jos kirpputorilla myy uutta tavaraa, sen myyminen on verotettavaa. Sekin on verotettavaa elinkeinotoimintaa, jos ostaa käytettyä tavaraa toiselta kirpputorilta myydäkseen toisella. Ja vielä kertauksena: Käsitöiden myynti on verotettavaa tuloa myyntipaikkaan katsomatta, myös kirpputorilla myyminen.

Sitten seuraa pelkästään mielipideasioita. Minun ja monen muun yrittäjän:
Älä lahjoita käsitöitäsi myymällä niitä materiaalikustannusten hinnalla.
       - Mikä sen ihanampi lahja on kuin jotain itsetehtyä. Itsetehty kortti, villasukat, kukkopilli jne..    Oikeasti.

Mutta jos myyt, myy kunnon hinnalla. Vaikka tekisit sitä vapaa-ajan täytteeksi.

Olen verrannut sukanmyymistä lankojen hinnalla ilmaisen työn tekemiseen. Miksi et lähtisi pesemään toisen ikkunoita, jos kerran ylimääräistä vapaa-aikaa on? Kuinka moni vanhus olisi mielissään, jos vain istuisit ja juttelisit. Tai lahjoittaisit ne kutomasi sukat vanhainkotiin, esimerkiksi.

Kun myyt sukkia lankojen hinnalla, teet hallaa niille yrittäjille, jotka yrittävät saada elantonsa käsitöitä tekemällä. Moni sanoo, ettei se ole keneltäkään pois, jos minä.... mutta kun se on! Iso laiva tavitsee aikaa ja tilaa kääntyäkseen. Oma ajatukseni on, että käsitöiden arvostuksen nostaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta se tapahtuu, jos vedämme yhtä köyttä. 

Tästä aiheesta hyvä kirjoitus täällä:

http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/07/ammattimaista-harrastamista.html

Jokohan tämä käsitöitten myyntipuoli tuli käsiteltyä? Menemme aiheessa eteenpäin.... pysythän mukana matkassa!