Käsitöitten tekeminen on ihana harrastus.
Se on myös erittäin suositeltava harrastus.
Tämän tästä saamme lukea tutkimuksia, jotka nyökyttelevät "Kyllä, kyllä, käsitöiden tekemisestä on hyötyä!"
Tämän Helsingin Sanomien
artikkelin olen kopioinut putiikkini seinälle.
Sen otsikko KÄSITÖIDEN TEKEMINEN KANNATTAA - on monimielinen ja siihen voi suhtautua kriittisesti. Moni voi olla myös erimieltä.
Kannattaa ja ei kannata.
Kannattaa sanalla on useampi merkitys.
Wikisanakirjan mukaan näin:
- olla järkevää tehdä, maksaa vaiva
- Sinun kannattaa mennä ulos.
- olla jonkin asian puolesta
- Kannatan ajatusta.
- tukea rakenteena
- Pilari kannattaa siltaa.
- olla taloudellisesti tuottavaa
- Liike kannattaa.
Monen mielestä käsitöitten tekeminen on rentouttavaa, joku toinen taas saa siitä päänsäryn - vaikkapa kantapään neulomisesta, kun se ei onnistu. Rentouttavaa ja rentouttavaa, aika usein tulee kyllä hierojaa ikävä, kun lihakset on kaikkea muuta kuin rentoutuneet.
MIKSI MINUSTA TULI KÄSITYÖLÄINEN?
Minusta ei ikimaailmassa pitänyt tulla yrittäjää. Ensinnäkin o
len erittäin turvallisuushakuinen. Mikään - ei mikään - extreme kiinnosta. Valitsen mieluummin säännöllisen palkkatulon, kuin epävarman, vaikkakin mahdollisesti paremman, yritystulon. Toisekseen
en ole myyntihenkinen. Ei, ei ja ei! Muistan kauhulla kun nuoruudessani jouduin myymään 4H-arpoja ovelta ovelle - hyvä etten pyörtynyt. Jostain kumman syystä taas mansikoitten myynti torilla oli kivaa, mutta ehdottomasti vain vieraalla paikkakunnalla....
Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle verotoimistosta vain nelikymppisenä ja ihan yllättäen, halusin ensin kokeilla opettajan hommaa sijaisena. Muutama kerta riitti osoittamaan, että olin lähtenyt oikealle tielle, kun aikoinaan hylkäsin sen uran.
Aikani kuluksi olen aina tehnyt käsitöitä. Ihan kouluajoista lähtien olen virkannut pöytäliinoja. Ensimmäiset sukat neuloin sulhaselleni hiihtolomalla ja ihmettelin, kun vanhemmat eivät sen tärkeyttä ymmärtäneet, vaan komensivat siivoamaan. Ja isä opetti, että pyhänä ei virkata, se on syntiä.
Vaatteitakin ompelin jo koululaisena. Silloin vielä itse tekemällä sai halvemmalla kuin kaupasta ostaen. Pikkuveljelleni ompelin paidan ja housut. Ehkä kaikkein eniten ikinä olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni, kun teini-ikäisenä olin ommellut mustavalkoisen paitapuserotunikan ja mustat suorat housut. Siihen vielä mustat balleriinat ja olin niin hieno että!
Eläkkeelle jouduttuani aloin aikani kuluksi sisustamaan huushollia ja etsin koria, mihin voisi säilöä pikkutavaraa. Jostain kummasta keksin virkata sellaisen matonkuteesta. Oli vuosi 2007 ja sellaiset olivat ihan uusi keksintö, netissäkään ollut yhtään kuvaa tai ohjetta.
Menimme tyttäreni kanssa Turkuun markkinoille virkkaamiani koreja myymään. Siitä alkoi käsityöyrittäjän urani. Ensin myin torilla, sitten vein tuotteeni käsityöläisten osuuskuntatyyppiseen myymälään myyntitilille ja aivan impulsiivisesti avasin naapurin rouvan kanssa putiikin vuonna 2008. Ei meillä kummallakaan ollut mitään koulutusta, eikä edes selvää käsitystä, miten hoitaisimme kaiken hallinnollisen homman. Myöhemmin jatkoin putiikin pitämistä yksin.
Minä olen siis päätynyt yrittäjäksi sattumalta.
Myyntityöhön ryhdyin, kun käsintehtyjä tuotteita alkoi olla yli oman tarpeen.
En tiedä, onko tuo yleisempi syy kuin se, että tulee tarve saada lisätuloja.
Yllätys, yllätys, joillakin on ylimääräistä vapaa-aikaa.
Sitten on ihmisiä, jotka kertakaikkiaan ovat syntyjään yrittäjiä. Tai sopeutumattomia toimimaan toisen alaisena.
Yrittäjyys on myös ammatinvalinta. Tähän saattaa ohjata myös palkkatyön loppuminen. Itsensä työllistäminen saattaa tuntua houkuttelevalta tai se voi olla myös ainut vaihtoehto tehdä haluamaansa työtä.
Niintainäin. Olitpa vapaa-ajan harrastaja tai tosissaan yrittäjä, kummassakin tapauksessa
käsitöistä saamasi tulot ovat verotettavaa tuloa ja ne kuuluu ilmoittaa
verottajalle. Miten, sitä käsittelemme vielä tarkemmin myöhemmin. Heti alkuun lisään huomautuksen, että ei ole olemassa mitään alarajaa, minkä alle jäävät tulot olisivat verosta vapaat tai että niitä ei tarvitsisi ilmoittaa.
Olen eilen mainostanut tätä blogiani facebookin erilaisissa käsityöryhmissä ja sieltä on tullut huisin paljon lukijoita - tervetuloa sinäkin! Luulenpa, että tällä hetkellä suurin osa lukijoistani on harrastajakäsityöläisiä. Ehkä kuitenkin mietit yrittäjäksi ryhtymistä?
Olisi kiva lukea kommenttisi. Haluaisin myös tietää, onko joukossa yhtään miestä.
Mervi
