tiistai 7. heinäkuuta 2015

Yksinkertainen harrastajan kirjanpito

Vaikka olen aikoinaan suorittanut merkonomin tutkinnon, en selviäisi oman yritykseni kirjanpidosta. Olen sitä mieltä, että ilman kirjanpidon kohtuuhyviä taitoja käsityöyrittäjän kannattaa hankkia hyvä kirjanpitäjä. Jos et hallitse arvonlisäveroon liittyviä kiemuroita, ei kannattane tuhlata ruutia talousasioihin, vaan keskittyä siihen mitä osaa, eli käsitöitten tekemiseen.

Ilman vankkaa osaamista saatat tehdä itsellesi vahinkoa virheillä kirjanpidossa. Asiantuntija tietää, miten kannattaa toimia. Toki tällekin "käsityölle" on hintansa ja se on pois omasta kukkarosta. Tämän sanon siis yrittäjälle.

MUISTIINPANOT

Sensijaan kun käsitöitä harrastava myy käsitöitään silloin tällöin satunnaisesti, hänen kirjanpidokseen riittää yksinkertaiset muistiinpanot vaikka ruutuvihkoon. Tämän minäkin osaan.

Ensin siis vihkon ostoon. En valitse tällaista, mistä sivut saattavat lähteä irti


Ihan tavallinen ruutuvihko riittää, pienikin:



Yhdelle sivulle kirjaan kaikki tämän vuoden tulot:


Toiselle sivulle saman vuoden menot:


Kirjanpitoalusta näyttää siis tältä:


Sitten ei kun täyttämään:
On ostettu lankoja ja puikot ja vielä ohjeet sukan kutomiseksi. Torimaksunkin saa vähentää.


Valmiit sukat tekivät kauppansa ja niiden myynti kirjataan tuloksi:


Jos tässä olisi kaikki vuoden tapahtumat, suoritetaan yksinkertainen vähennyslasku:


Vuoden tulos on siinä.


Näin yksinkertaista se on. Jos sivuja tulee enemmän, ne numeroidaan juoksevasti 1,2,3,... Kuitit laitetaan talteen ja säilytetään tämän kirjanpidon yhteydessä.

Jottei tule väärinkäsityksiä, kerron, että minä olen liikkeenharjoittaja ja arvonlisäverovelvollinen, joten tämä esimerkki on kuvitteellinen. Minun firmani kirjanpidoksi ei tämä riitä. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu - tällaisesta olen kuitenkin aloittanut joitain vuosia sitten.

Mervi

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Virkamiesslangista kansankielelle



Tässä postauksessa ei ole varsinaista asia-asiaa. Kunhan höpöttelen.

Olen hyvin jalat maassa- tyyppi ja vaikka nautinkin kauniista ja virheettömästä kielestä, puhekieleni on paitsi murretta (uuskaupunklainen puhu lyhyest, jättä viimäse kirjame pois) myös nopeatempoista, mutta kuitenkin yksinkertaista. Toki joskus jotain juuri oppimaani sivistyssanaa saatan harjoitella käyttämään, mutta en pyri puhumaan yhtään sen hienommasti kuin mitä muutenkin olen.

Kuulovammaisten perheessä olen oppinut artikuloimaan selkeästi ja itsekin hiukan huonokuuloisena kaipaan nähdä puhujan kasvot, jotta kuulen paremmin.

Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa. Vaan siitä, miten virkamiesten kieli poikkeaa tavallisesta.
Tässä yhteydessä voin mainita, että meidän perheessä on kaksi verottajaa, minun, entisen lisäksi. Tarkistutan jokaikisen verotustekstin miehelläni, varmistaakseni asioiden oikeaoppisuuden.

Mutta kun hän lähettää minulle jonkun tekstin, joudun sitä retusoimaan. Ei siksi, ettei asia olisi oikein, tottakai on - mutta se kieli...! Voin tasan kuvitella minkälaisia verotuspäätöksiä tämä osaa vääntää pykälistä ja perusteluista. Mutta kun minä tähän blogiin kirjoitan, haluan, että teksti on yksinkertaista - vailla virkamiesslangia tai vaikeasti ymmärrettäviä sanoja.

Muistiinpanot, Paperi, Paperi Vyyhti

Vaikka kuinka olisi hyvä tavoite, aina ei onnistu - ei edes joka kerta! (En nyt millään muista mikä tv-hahmo se oli kun noin sanoi) Sain tästä muistutuksen, kun käytin sanaa "liikevaihto" selittämättä, mikä se on. Saatte siis huomauttaa joka kerta, jos tekstini ei ole ymmärrettävää.

Jos verotusasiantuntija kirjoittaa ohjetta, siinä on heti sellainen hmmm....."vaativa" ote. Tiukkaa tekstiä: Pitää. On velvollisuus. Lain mukaan täytyy. Ei saa.

Tiedättehän, asian voi sanoa monella tapaa, vaikka ajatus on sama.

Mervi